Why worry?

Eilen oli onnellinen päivä, sillä löysimme tästä kaupungista kaupan, jossa myytiin mehua ja maitoa! Kotona Suomessa en paljon muuta juokaan kuin maitoa ja täysmehuja, joten oli ihanaa saada jotain muutakin juotavaa kuin vettä. :) Löysimme myös jättimäisen ja sokkeloisen torin, joka melkein pyörrytti hajuillaan. Torilta löytyi kaikenmoista: kalaa, lihaa, banaaneja, mangoa, vaatteita, kenkiä, siemeniä ja kaikkea ihmerihkamaa. Jokainen myyjä ja kojunpitäjä tuijotti meitä ja lapset vilkuttivat ja huusivat: "Hello! Hello!" Kun teimme ostoksia, ympärille kerääntyi ihmisiä vain tarkkailemaan meitä. Saadaan täällä koko ajan huomiota, mikä on ihan hassua ja vähän vaivaannuttavaa, mutta siihen varmasti tottuu. Missä tahansa kävelemme, lapset huutavat "Hello! Hello!" ja me vilkutamme takaisin: "Hello! Hello!" ja miehet ja naiset kääntävät päitään ja tuijoittavat.

Eipä tänne vissiin muuten olisi tarvinnutkaan malarian estolääkitystä... Täällä ei melkein kukaan ole ottanut malariakuuria eikä sitä ole täällä Takeon kaupungissa kuulemma esiintynytkään. Eikä kukaan edes käytä pitkähihaisia ja lahkeisia vaatteita iltaisin eikä hyttysverkkoa saa asennettua huoneeseen. Hah! Eli turhaa huolenaihetta taisi olla se. Tuntuu, että ollaan jotenkin neuroottisia muihin verrattuna off-myrkkyinemme. 

Nyt on kulunut viikko lähdöstämme Suomesta ja ensimmäinen asia, jota huomaan todella ikävoiväni (tietty läheisten ihmisten jälkeen) on elokuvat! Elokuvien katseleminen on iso osa arkeani kotona ja nyt viikko ilman elokuvia tuntuu oudolta. En olisi arvannut, että sitä tulee ikävä! No, ehkä tämä koko reissu on yhtä suurta elokuvaa, josta saan nauttia.

Alku on ollut minulle nukkumisen kannalta vaikea. Olen aina ollut vähän huonouninen, mutta uudessa paikassa se aina korostuu. Huoneemme on talon toisessa kerroksessa ja ikkunoiden toisella puolella kasvaa ihania isoja vihreita magopuita. Ikkunoissa on hyvin ohuet lasit ja kaikki luonnon äänet kuuluvat öisin huoneeseen todella hyvin. Puiden oksilla istuvat eksoottiset linnut ja ties mitkä olennot pitävät melkoisia ääniä öisin! Huoneessamme on gekko, joka myös pitää yllättävän kovaa ääntä, johon aina säpsähdän juuri, kun luulen nukahtaneeni. Toissayönä näin painajaista eri örkeistä ja öttiäisistä ja olin varma, että sänkyyni tulee joku hämähäkki tai lisko! Laitoin hyttysverkon naamalleni, jotta olisi turvallisempi olo. Onneksi viime yönä keksin rauhoittaa itseäni kuuntelemalla musiikkia. Näin sain pelottavat äänet peitettyä! Sitten nukahdin Dire Straitsin tahtiin:

Why worry?
There should be laughter after pain.
There should be sunshine after rain.
These things have always been the same.
So why worry now?

Halein, Oona