Rehellistä shokkihoitoa

Koska Oona tuossa äsken kirjoittamassaan tekstissä hieman valaisi harjoitteluamme, kertoi khmreeriläisistä häistä ja muista, itse voisin julkaista esimerkiksi hieman rehellistä faktaa paikallisesta ruokakulttuurista. Jos olet suuresti eläinrakas tai muuten vain herkkä, suosittelen hyppäämään nämä seuraavat pari kappaletta eteenpäin. Ja jos olet äärimmäisen herkkähermoinen, suosittelen lukemaan pelkästään kirjoitukseni kaksi viimeistä kappaletta.

1. Normaalisti aamuisin poljen torille ostamaan kilon mangoja, papaijaa, appelsiineja, banaanitertun tai muita rehuja, mutta tänään sitten pyöriskelin siellä hieman kauemmin ja löysin näkyjä joita jokaisen kunnon lihansyöjän tulisi nähdä. Esimerkiksi kanoja ja ankkoja kasataan sadoittain skoottereiden selkään ja roudataan ympäriinsä myyntitavarana. Osa eläimistä roikkuu yhden koiven varassa nokka asfalttia koputellen koko matkan kun toiset ovat jo valmiiksi kuolleita. Eräs ankkakauppias istui torin ulkopuolella nuijimassa ankkoja puupalikalla, ihme ja kumma että rimpuilivat. Enpä ole kysynyt koskaan paljonko kustantaisi yksi puolikuollut kanan tai ankanrääpäle, mutta varmasti aika halvalla lähtee. Toinen kysymys sitten herää siinä, että kuka todella ostaa niitä?

2. Toinen herkku johon törmäsin tänään oli kokonainen sian ruho. Toissa iltana kuulimme kun sika pisteltiin päiviltä jossain tässä lähellä (sitä ääntä ei hetkessä unohda...) ja tänään sitten näin kuinka homma hoidetaan telotuksen jälkeen. Torilla suht tuore ruho oli kivasti siinä pöydällä, kunnes pää vedettiin ketterästi irti ja myyjä kaiveli sian aivot tarjottimelle. Äärimmäisen söpöä ja vesi suorastaan nousi kielelle. Loppuvartalo sitten vetästään veitsellä auki, maksa ja muut sisäelimet tongitaan ulos, sorkat irroitetaan ja ymmärtääkseni myydään sellaisinaan. Loppujämät sian päästä jätetään 'houkuttimeksi' pöydän päätyyn, josta paikalliset lihansyöjät sitten tulevat hakemaan päivän eväät. Näin se käy, mutta Suomessa koko toimituksesta nähdään vain se vakuumipakattu E-koodiliemessä uitettu sisäfilee Citymarketin hyllyllä, että aika helpolla siellä päästään kyllä.

Ja sitten muihin aiheisiin ! Kuten Oonakin mainitsi, kävimme seikkailemassa Phnom Penhissä, joka osoittautui ikävää mainettaan kauniimmaksi kaupungiksi. Emme nähneet lapsiprostituoituja (okei, emme etsineetkään) ja vältyimme rikollisilta, huumekauppiailta, aseilta ja jopa kannabikselta. Poikkeuksena toki paikalliset "Happy herb pizzeriat", joista todennäköisesti saa haluamansa taikayrttikertoimen, jos maksaa riittävästi. Me kuitenkin jätimme happypizzat koeajamatta ja tyydyimme herkullisiin vege-curryihin, tuoreisiin hedelmiin ja muihin rehuruokiin. Itse kyllä koitin eräässä luomuravintolassa paikallista mushroom mixiä, mutta ennakkoluuloistani huolimatta jokainen sieni oli ihan syötävä enkä (tietääkseni) saanut hallusinaatioita.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Tuk tuk-kuskiin, joka kuskasi meitä ja muita vapaaehtoisia ympäri kaupungia kelvollisin hinnoin. Herra kertoi myös elämästään Khmer Rougen aikana ja paljon muita kiinnostavia satuja, joten ystävyytemme oli kaikkien kannalta hyödyllistä ! Piipahdimme Killing fieldseillä, jossa joukkohaudat, pääkallot ja puu jota vasten lapsia tapettiin vuosina 75-79 olivat melko havahduttavia näkyjä. Kokonaisvaltaisimmat kokemukset sain kuitenkin Tuol Sleng-S21- vankilassa, jonka hyytävät vankisellit, kuvat kuolleista ja kidutetuista ihmisistä, vanhat veriset metallisängyt ja kidutusvälineet olivat vaikuttavia. Itse seikkailin keskenäni kolmannen vankilan sellikäytävässä ja lukittauduin yhteen puiseen yhden hengen selliin, jotta saisin kokemuksen siitä ahdistuksesta, kuoleman odotuksesta ja jatkuvasta kauhusta. Voin kertoa, että olo oli aika sanoinkuvaamaton.

Jotta tämä päivitykseni ei tuntuisi niin etovalta, voisin tähän loppuun kertoa jotakin kaunista. Olemme huomenna lähdössä vapaaehtoisporukan kanssa minireissulle eräälle salaiselle paratiisisaarelle jonnekin päin Kambodzaa ja olen kuullut, että siellä on kauneimmat auringonlaskut ikinä. Odotan estetiikan kokemusta suuresti, vaikka jollain oudolla tavalla nautin myös tämän koko maan karuudesta. Todellisuutta kuitenkin kaikki puolet, ja vaikka ihmiset ja lapset täällä ovat maailman kauneimpia sekä ulkonäöllisesti että myös henkisesti, ääripäisintä luonnon kauneuden kokemusta en vielä ole saanut.

P.S. Pakko hehkuttaa vielä, että kaikesta tästä saastasta huolimatta olen ollut terve kuin pukki koko reissun ! Kiitokset maailman tehokkaimmalle maitohappobakteereille ja entsyymeille, käsidesille ja maalaisjärjelle. Ja nyt tämän sanottuani voisin lähteä koputtamaan puuta.

Rakkaat terveiset keväiseen Suomeen,
- Pau