sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Elämä muuttuu joka hetki

Olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi lähteä maailmalle joksikin, mutta mielellään pitemmäksi aikaa. Se tiedostamattoman tiedon määrä, jota täällä itsestään löytää on ihan käsittämätön. Kaikki toimii erilailla, tuttujen ja turvallisten asioiden varaan ei voi laskea mitään. Itse muuttuu ja sopeutuu olosuhteiden muuttuessa, koska tavallaan vaihtoehtoja ei ole. Olen huomannut, että verrattuna suomielämääni, joka siellä on pitkälti juuri sitä mitä siellä haluankin elää, täällä esimerkiksi tunneskaalani on täysin erilainen. Olen kohdannut aivan uusia tunteita ja olotiloja, joiden tunnistaminen ja käsitteleminen on täysin uutta suurta tutkimusmatkaa. On hullua huomata oppivansa elämään niin, että itsestäänselvyytenä pitää jatkuvaa muutosta. Yhtenä päivänä talo on täynnä huipputyyppejä, joilta saa ja oppii käsittämättömän paljon, mutta huomenna he jo jatkavat matkaansa kun samaan aikaan uudet länkkärit tai 20 hongkongilaisen teinin vapaaehtoislauma hyökkäävät sisään. Yhteenveto: Avainasemassa on ylläpitää oma olotila mahdollisimman optimaalisena, jotta ympäröivillä olosuhteilla ei olisi vaikutusta omaan tasapainoon.

Kerrottakoon tähän väliin, että mangot ovat aivan mielettömän mehukkaita, makeita ja täydellisiä täällä tällä hetkellä.

Tänään vietimme vapaata niin, että vuokrasimme polkupyörät ja ajelimme ympäri kylää ja tutustuimme paikkoihin. Aion pitää pyörän vuokralla siihen asti, kunnes täältä lähdemme, koska viileässä tuulenvireessä polkeminen on huomattavasti leppoisampaa ja nopeampaa kuin hikoilevan mateleva halvoilla läpsykkäillä tarpominen keskipäivän tappoauringon uv-säteissä. Kohtasimme matkallamme kaksi valkoista länkkäriä, ja tottakai ajoimme heidän luokseen kysymään mistä he tulevat. En voi edes sanoin kuvailla sitä kulttuurishokkia, jonka sain kun jäbät kertoivat olevansa SUOMALAISIA. Täällä Takeossa olemme tottuneet piirtämään maailmankartan kaikille, jotka kysyvät kotimaatamme jonka olemassaolosta kukaan ei tiedä, joten hämmennys ja siitä seurannut innostus oli valtava.

Lähitulevaisuudessa alamme pitämään musiikin ja tanssin tuntejamme ja mahdollisesti pääsemme tutustumaan enemmän paikalliseen koulumaailmaan erään vapaaehtoisen avulla, joten työharjoittelukin tulee etenemään sitä mukaa kun elämä taas muuttuu.

- Paula

3 kommenttia:

  1. Hei nyt jotain lisää tänne näin. Kohta viikko menny. Iyyyh.. ;(

    VastaaPoista
  2. Hei Oona!
    Kuulostaapa tosi mielettömältä kokemukselta tämän seikkailunne, rohkeita likkoja :)

    Terkut seksuaalisuus 2011-päiviltä, jossa oli talkoolaisena viime perjantaina, nyt meidän tilalla on Sexpossa taas uusi opiskelija.

    T:Essi K.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista luettavaa varmasti meille kaikille! Kaikkea hyvää harjoittelun jatkoon, Tiina

    VastaaPoista