lauantai 16. huhtikuuta 2011

Songkran - juhla, jossa hulluus ja tyhmyys yhdistyvat erittain maralla tavalla.

Tassa on nyt 7 paivaa oltu enemman tai vahemman markina. Syyna toki voisi olla 40 asteen kuumuudesta koituva hikoileminen, mutta paaosin syyllisen leiman saa thaikkujen uusi vuosi: Songkran, joka tana vuonna olisi kuulunut sijoittua aikavalille 13.-15.4.2011.

Mita tama kaytannossa tarkoittaa ? Noin viikon tai joka parin (jo viime lauantaina ensimmaiset lapset olivat tien varsilla vaanimassa pinkkeine ampareineen) kestavaa armotonta vesisotaa, jossa aseina kaytetaan erilaisia kookkaita pyssyja, ampareita, tynnyreita, vesiletkuja, jokeen heittelya tai mita tahansa luovaa kastelukeinoa. Uhreja ovat kaikki: lapset, vanhukset, nuoret, aikuiset, moottoripyorailijat, polkupyorailijat, autokuskit, jotka eivat muista lukita autonsa ovia....Ja ennen kaikkea kuivat lansimaalaiset. Vetta ammutaan noin aamukymmenen ja iltayhdeksan valilla, toki paikasta riippuen. Juhlaan kuuluu myos hilliton sisaisesta kosteustilasta huolehtiminen, eli kaljaa ja viskia kauhotaan kitaan ampareittain. Voisin kuvitella, etta jossain pain olisi mahdollista saada juhla pysymaan edes puoliksi hallinnassa, mutta luulen etta ominaisin piirre koko juhlalle on se, etta aivan kaikki lahtee kasista.

Tiistaina olimme viela Lamphunissa ja lahdimme itse lasten kanssa laheisen ravintolan pihamaalle saavien kanssa pommittamaan ohikulkijoita. Pakko myontaa, etta tuntuihan se hyvalta osua vesisaavillisella suoraan naamalle henkiloa, joka yrittaa epatoivoisesti viittoa etta "ALA AMMU". Aurinko paahtoi, bilemusiikki soi, vesi oli lamminta ja paiva oli aivan mahtava !

Keskiviikkona lahdimme selvittamaan millainen juhla on koko maan Songkran-keskiossa Chiang Maissa. Sita nakya ei voi edes sanoin kuvailla. Tuhansia thaikkuja ymparipaissaan, lapsia, skoottereita, tynnyreita, jaakimpaleita, tanssia, markaa ruokaa katujen varsilla, ihmisia kuorma-autoissa ampumassa, ihmisia joessa...aivan kasittamaton show. :D Itse selvisimme keskiviikon kuivina, silla vietimme aikaa Takeo-ystaviemme kanssa Guesthousessa ja vasta puolen yon jalkeen lahdimme yoelamaan.
Torstaina kuitenkin lahdimme itse veden keskelle rekka-autolla Guesthousemme porukan ja ystaviemme kanssa. Rekka ajoi 100m ja kaikki olimme tuhannen markia jaakalikkavedesta. Kulkeminen rekalla oli hidasta, koska liikenne ei juuri edennyt mihinkaan. Itse jouduin antautumaan jaapalikoiden voimalle jo puolen tunnin jalkeen. Vetta tuli tuhansia litroja joka ilmansuunnasta, joten hengittaminen kavi liian hankalaksi kun jokaisella henkayksessa ruskea jokivesi sinkosi suuhun. Loppuajan tutkailin meininkia rekan sisalta kasin. Mita myohemmaksi ilta eteni, sen sairaammalta kaikki naytti. Porukka ajeli ymparipaissaan skoottereillaan, useimmat ihmisjoukosta eivat kyenneet seisomaan kahdella jalalla ja ihmisia sinkoili vesiaseineen keskella liikennetta taysin holtittomasti.

Pakko myontaa, etta vastaavaa kokemusta ei ole aikaisemmin tullut vastaan, aivan paatonta touhua. Itse eniten nautin pienesta Songkranista omassa kylassamme, sekopainen kannikaaos Chiang Maissa ei suoranaisesti houkuttele enaa tulevaisuudessa. Huhupuheiden mukaan taman vuoden Songkranin ihmismenetysluku Chiang Main alueella on noin 300. Mutta jep, vesi on kivaa ja vesisota erittain hauskaa, mutta pienemmassa mittakaavassa huomattavasti nautinnollisempaa !

Nyt tassa onkin sitten enaa 4 viikkoa jaljella Lamphunissa, jonka jalkeen suuntanamme lienee Koh Samed ja Bangkok ! Nauttikaa kevaasta ja elamasta Suomessa !

- Pau

1 kommentti: